2.9.2021
Sehän on juhlaviikko!
Havahduin faktaan, että JPond Oy täyttää tänään osakeyhtiömuotoisena pyöreät 10 vuotta. Juhlaviikon huipentaa sunnuntainen Yrittäjän päivä.
Rupesin oikein ajatuksella miettimään ja muistelemaan kuinka oikein minusta tuli yrittäjä.
Jokainenhan on lapsena varmasti saanut/joutunut vastaamaan kysymykseen ”mikä sinusta tulee isona?” No niin minäkin. Ensimmäinen muistikuvani menee aikaan ennen alakouluun siirtymistä. Halusin ehdottomasti etsiväksi. En tarvinnut prh:n lomakkeita, kun perustin etsivätoimiston. Etsivätoimiston nimeä en muista, mutta toimistoon kuului kaksi etsivää; Topi ja Reiska. Minä muistaakseni olin aina Topi ja Reiskana toimi pääosin kaksoisveljeni Ville. Villellä taisi suullisessa työsopimuksessa olla paremmat työehdot, koska hän piti välillä myös lomaa. Villen loman, pampam-sodan, nenänkaivuun ja muun tärkeämmän tekemisen ajan häntä tuurasivat Reiskana naapurin Juska ja Petteri.
En halunnut olla etsivä, halusin olla mieluiten löytävä.
Alakoulu koitti ja siinä samalla innostus etsivän urasta alkoi pikku hiljaa hiipumaan ja homma alkoi tuntumaan turhauttavalta. Miksi minun täytyy aina etsiä jotakin. En halunnut olla etsivä, halusin olla mieluiten löytävä.
Muistini mukaan seuraava ”se minun juttuni” oli rekkakuski. Aah niitä isoja autoja, jokainen liikenteen kanssaliikkuja joutuisi katsomaan minua kunnioittavasti ylöspäin rekka-autoni korkeaan ohjaamoon. Tämä unelma eli jopa mopoikään saakka. Yhtenä kauniina suvi-iltana pörräsimme kavereiden kanssa Onkijärven grillillä. Yritin tehdä vaikutuksen kylän tyttöihin käynnistämällä mopon mäkilähdöllä kulkemaan taaksepäin ja ajelemalla reteesti takaperin pitkin grillin pihaa. Lopputuloksena hajonnut mopo ja polvesta revenneet uudet Jamekset. Tytöt hävisivät maisemaan. Siinä työntäessäni Suzukia pitkin Korvenperäntietä kotiin päätin haudata Scanian hankinnan lopullisesti.
Yläkoulut ja lukiot tulivat ja menivät ammatillisen mielenkiinnon suuntautuessa pikkuhiljaa kaupallisten aineiden puolelle. Opiskeluiden välissä ja ohessa ehtivät tutuksi tulemaan työt maatilalla, polttopuuyrityksessä, varastomiehenä, yövartijana, paperitehtaalla, rakennusliikkeessä ja liukuhihnalla paketoimassa kulutushyödykkeitä. Kaikki nämä hyviä kokemuksia, mutta mitään niistä en pitänyt varteenotettavana työvaihtoehtona, kun kasvan isoksi. Ei maailma menettänyt minussa mitään suurta yövartijaa tai alakattoasentajaa. Edelleen muistelen korvat punaisena sitä aamuyöllistä hälytyskeikkaa tamperelaiselle kesäterassille. Kaahasin murtopaikalle rajoitusten mukaan, mutta jotenkin onnistuin siinä adrenaliinipöllyissä painamaan pitkään partioauton äänitorvea, kun kaarsin rikospaikalle. Mahtoi murtovaras ajatella, että olipa reilu vartija. Noh, seuraavana viikonloppuna paria astetta pätevämpi vartijakollega sai saman murtovarkaan kiinni samasta paikasta. Alakattoasentajan kesäpesti päättyi rahalliseen kertabonukseen. Loistava työnantaja sanoi, että eihän se sinun työjälkesi hääviä ollut, mutta olit ainoa työntekijä, joka tuli töihin joka aamu sovitusti klo 7.
Mutta 2002 tapahtui jotain ärsyttävän kadehdittavaa. Velipoika Ville perusti itselleen toiminimen ja alkoi tekemään itsenäisesti entisöijän hommia. Olin kyllä aidosti kateellinen. No miksi en itse perustanut yritystä? En yksinkertaisesti tiennyt mitä olisin alkanut yrityksellä tekemään.
Seuraavat vuodet kuluivat tilitoimistossa ja isännöintitoimistossa työskennellessä. Yritystuskani kasvoi sietämättömäksi ja 2007 sitten lopulta perustin myös itse oman toiminimen JPond. Mutta edelleenkään en tiennyt mitä sillä tekisin. Jotain halusin tehdä ja tuntevani olevani edes osittain yrittäjä.
Jotain halusin tehdä ja tuntevani olevani edes osittain yrittäjä.
Niinpä päätin ostaa käytettynä muutaman juhlateltan ja niihin puiset kalustosetit. Tarkoituksenani oli ansaita vähän ekstraa ja vuokrata juhlatelttoja kalusteineen yritysten ja yksityisten juhliin. Palveluun kuului juhlateltan kuljetus ja asennus avaimet käteen-periaatteella.
Ensimmäisenä kesänä 2007 opin karvaasti kustannuslaskennan ja yritysriskien alkeet. Yhtenä viikonloppuna arvioin toimitusmatkan ja pystytysajan Orivedellä ihan persiilleen katteen jäädessä 2,50 euroon per tunti. Ja toisena viikonloppuna paikallinen trombi repi teltan riekaleiksi Virroilla. Kiitos kysymästä; ei ollut vakuutusta.
Isännöintivuosien aikana aloin jo vähän tekemään toiminimelläni kavereiden ja tuttujen kirjanpitoja ja palkanlaskentoja. Siirryttyäni ison tilitoimiston leipiin sen aikainen reilu pomoni antoi minun jatkaa sivutoimista tilitoimistelua ehdolla, että en kasvatan yritystäni liikaa. Kuuliaisena pidin sanani ja kasvatin JPondia vain sen verran, että pystyin jäämään täysipäiväiseksi yrittäjäksi.
Olipa virkistävää tehdä aikamatkanäin oikein paperille.
Hyvää Yrittäjän päivää kaikille Yrittäjille. Rohkaisen kaikkia yrittäjäksi haaveilevia katsomaan tämän kortin. Toistan itseäni hieman aiemmasta blogistani; yrittäjyyden ei tarvitse välttämättä olla elinkautinen tuomio, mutta toivon siitä kyllä mahdollisimman pitkää kakkua kaikille yrittäjille.
Lämmin kiitos kaikille asiakkaille sekä koko JPondin jengille että yhteistyökumppaneille näistä 10 vuodesta!
Janne
Mr. Pond
janne.lampi(at)jpond.fi