18.3.2022
Kirjanpitäjän aikamatka – kohti sähköistä taloushallintoa
Perjantai-iltana saunassa kuuntelin liekkien loimua, puiden rätinää. Ihana kostea lämpö levisi joka puolelle.
Siinä ajatukseni lähtivät samoilemaan työelämäni eri vuosille. Siitä on kulunut aikaa tovi, kun aloitin oman työurani 17-vuotiaana. Vuosien saatossa työelämä ja tavat ovat kehittyneet huomattavasti. Eihän siitä loppujen lopuksi ole pitkä aika. Muutos on tapahtunut hyvin nopeasti riippuen tarkastelun näkökulmasta.
Lapsuudessani menin kauppaan hevosella. Asuin Pohjois-Suomen maaseudulla. Olen osa ensimmäistä sukupolvea, joka on työskennellyt tietokoneiden parissa koko työuran.
Tunnin välein elpymistauko
Ensimmäisessä työpaikassani tallensimme tilauksia näyttöpäätteelle. Tallennussalissa meitä oli 14 tallentajaa. Yhtiön alakerrassa oli atk-osasto, missä ohjelmoitsijat ja operaattorit työskentelivät. Heillä oli päällä aina valkoiset pitkät takit. Yön aikana he ajoivat tallennetun materiaalin eteenpäin. Siellä oli isot konesalit missä oli useita kaapin kokoisia tietokoneita ja kelanauhureita. Virheitä välillä tuli: margariinit lähetettiin lämminkuljetuksessa, myin ”kundinvillaa” suuret määrät kirjoitusvirheeni vuoksi,- piti olla kudinvillaa.
Meillä oli joka tunti 10 min elpymistauko. Lopetimme työt ja menimme taukohuoneeseen rupattelemaan. Kerran päivässä oli 15 min ohjattu jumppatauko käytävällä.
Meidän työsalimme vieressä oli tekstinkäsittelysali. Siellä työntekijät kirjoittivat asiakirjoja tekstinkäsittelyohjelmalla. Valmiit asiakirjat toimitettiin asianosaisille tarkastettavaksi. Viestit ja kirjeenvaihto ulkopuolelta hoitui teleksillä, joka raksutti omassa huoneessa. Vuoroviikoin sieltä haettiin kiireelliset postit ja toimitettiin eteenpäin.
Palkkapäivänä jonotettiin pankissa, että pankin työntekijä naputteli rahasumman tilikirjaan. Siinä samalla saattoi maksaa laskut. Pitkät oli jonot tilipäivänä. Ei meillä kyllä mihinkään kiire ollut. Pankista riensimme ostamaan suklaata ym. herkkuja ennen työpisteeseen paluuta. Tämä oli sallittua.
Tilitoimistossa operaattorina
Seuraavana työpaikkana olikin tilitoimisto, jossa oli oma atk-keskus. Aloitin siellä operaattorina.
Alkuun oli isot kaapit ja nauha-asemat, missä tietojenkäsittely tapahtui. Myöhemmin tulivat levypakat. Ne olivat herkkiä pölylle ja hienolle hiekalle, jota sattuikin pääsemään hyvin suojatun kopin seinien välistä levypakkaan. Se aiheutti ongelmia, jolloin jouduttiin työt tallentamaan uusiksi. Pakkasimme viikonloppuna mappeja autoon ja vuokrasimme atk-keskuksen Helsingistä mihin menimme tallentamaan aineistot uudestaan ja saimme siellä ajettua raportit. Siinä vierähti viikonloppu, mutta työt valmistuivat.
Kirjanpitäjät tiliöivät tositteille leimasimella lyödyn leiman sisään tapahtumat. Toisella leimasimella lyötiin tositenumero. Mappi toimitettiin tallentajille, jotka päivät pitkät tallensivat tositteita mappi toisensa jälkeen. Asiakasyritykset ostivat myös laskutuspalveluita. Asiakas toimitti lähetteet, mistä tallennettiin tiedot ohjelmaan.
Reikäkorttinauha tulostimeen
Me operaattorit ajoimme tallennetun aineiston konesalissa, usein myös yövuorossa. Consolilla ohjattiin ajojonoja. Ajot tallennettiin kelanauhoille myöhempää tarvetta varten. Ajojen valmistuttua ne tulostettiin paperille. Paperin välissä oli jäljentävä kalkeeripaperi. Kun oli laskujen tulostusvuoro, vaihdoimme reikäkorttinauhan tulostimeen, jotta kohdistus onnistui laskulomakkeelle oikein. Asiakas haki laskupinon seuraavana päivänä ja postitti ne itse eteenpäin.
Paperipinot aseteltiin isoon tulostimeen. Kone raksutti pitkiä aikoja ulos aineistoa. Sen jälkeen pinot laitettiin erottajaan, jossa kone erotti kalkeerin rullalle ja pinosi raportit omaan pinoon. Sen jälkeen erotettiin jokaiselle kirjanpitäjälle omat pinot. Pinot jaettiin eteenpäin. Mikäli joku kirjanpitäjä oli tehnyt virheen niin sama uudestaan, kunnes kk-raportit olivat oikein.
Tilinauha kirjoitettiin käsin
Palkat laskettiin käsin, myöhemmin ohjelmalla. Jokaisesta palkasta piti kirjoittaa tilinauha ja tilisiirto per hlö käsin. Verot tarkistettiin paksusta ennakonpidätyskirjasta kunkin tulorajan kohdalta viivoitinta apuna käyttäen. Käsin laskimme tulorajoja, kunnes päädyimme oikeaan veroon. Lisäksi kirjoitimme koonti-lomakkeen tilisiirtojen päälle pankeittain eriteltynä. Usein siihen meni huomattava aika, jos työntekijöitä oli esim. 40. Virheen tultua aika kertaantui.
Voi sitä onnea, kun pomo kertoi, että nyt voimme tallentaa maksettavat palkat kelanauhalle ja illalla tulee auto hakemaan nauhat ja toimittaa ne Helsinkiin pääkonttoriin missä ne yön aikana ajetaan ja palkat menevät tileille, että hupsis vaan. Kyllä tätä edistystä ihmeteltiin kuinka se helpottaa. ATK-päällikkö pöyhisteli ylpeänä, kun meillä oli näin hieno systeemi.
Virheiden summa on vakio
Myöhemmin tuli ensimmäinen mikrotietkone pöydälleni. Olin niin ylpeä, kun tuota kapistusta sain käyttää. Ohjelmat piti käynnistää ohjelmalerpulla. Levytila, tässä ensimmäisessä versiossa oli vielä niin olematon, että ohjelma ei mahtunut kovalevylle. Tapahtumatkin tallennettiin ”lerpulle”, koska koneen kovalevyllä ei ollut tilaa. Kävikin vahinko, kun piti tapahtumat tallentaa, otin epähuomiossa ohjelmalerpun ja kaikki katosivat. Aloitin työn uudestaan ja olin valmis yöllä yhden aikaan. Kaikkea sattuu työelämässä. Olenkin aina todennut, että virheiden summa on vakio.
Työpäivä asiakkaan pöydän alla
Oli paljon töitä ja tekijöitä. En muista, että työntekijät olisivat olleet stressaantuneet. Iloisina työstimme tehtäviä. Hurtti huumorikin lensi.
Myöhemmin päästiin Dos-maailmasta pikkuhiljaa siirtymään Windows-maailmaan. Kävimme asentamassa asiakkaille uusia koneita ja ohjelmia. Töitä riitti, kun kiersimme ympäri Suomea. Koulutimme asiakkaita siirtymään ja käyttämään uusia ohjelmistoja. Monta työpäivää tuli vietettyä asiakkaiden työpöytien alla selällään kytkemässä kaapeleita. Se oli iso harppaus työskentelytavoissa. Saatiin tulostettua heti omalla työpisteellä raportteja ja tieto oli saatavilla nopeasti johdon käyttöön. Pidimme myös luentoja sekä koulutuspäiviä atk-luokissa. Matkapäiviä kertyi huomattava määrä vuoden mittaan.
Taloushallintoa aurinkorannalla
Tähän päivään tultua meillä on sähköinen taloushallinto käytössä. Voimme sohvalla maaten tai aurinkorannalla viinilasin äärellä hoitaa bisneksiä, maksaa laskuja, tehdä myyntilaskuja, tarkastella yhtiön asemaa. Voimme olla kirjeenvaihdossa sähköpostin välityksellä tai pitää Teams-palavereita. Meillä on aina tieto saatavilla hetkessä, joka helpottaa johtamista ja ennustamista. Voimme tehdä liiketoimia nopeasti yli maan rajojen. Mitkä mahdollisuudet! Kaikki on käsillä, kun avaamme tietokoneen tai mobiililaitteen.
Yrittäjänä en epäröisi hetkeäkään olla käyttämättä tätä mahdollisuutta. Siinä säästää aikaa ja rahaa. Tilitoimisto hoitaa järjestelyt ja koulutuksen. Mikä mahdollisuus.
Tämä kaikki kehitys on tapahtunut kohdallani nopeasti, 40 vuodessa.
Nuorena lähdin opiskelemaan ohjelmointia. Opettaja kertoi, kun hän nuorena meni uuteen työpaikkaansa. Sermin takaa tuli savua. Hän kysyi mitä tuolla tapahtuu. Siellä on ohjelmoija työssä😊
Eiköhän kaikki sankoin joukoin astuta tähän päivään. Ei kyllä ole ikävä noita vanhoja aikoja, vaikka sinne liittyykin monia hykertäviä hetkiä.
Sirpa Kukka
sirpa.kukka(at)jpond.fi